Elämän pieniä iloja!

En oo kyl hetkee ollu aamusta iltaa näin pirtee ja iloinen kuin tänään. Aamulla aurinko paistoi ja oli pakkasta! Kaikki näytti niiiin paljon kivemmalle kuuraan peittyneenä ja ihan kun hilepurkki olisi räjähtänyt pitkin maita ja mantuja. Työpäiväkin oli niin mukava ja lasten kanssa oli iltapäivällä lepposta leikkiä kirpeässä ilmassa. Töiden jälkeen värjäytin kaameen juurikasvuni pois (tukkaa pestäessä se pään hieromiin, gaah~), kävin naureskelemassa mummoni kanssa ja näin hyvää ystävääni. Kummisetäni soitti myös kuulumisiaan pitkästä aikaa ja tulin oikein iloiseksi siitä. Pakollinen iltalenkkikin tuntui ihanalta, kun oli pakkasta, kaikkialla kimalteli ja taivas oli selkeänä niin, että kuu ja tähdet näkyivät.
Ihanuutta~!!

Duck in my cup~

 Äitini oli Karisma -kauppakeskuksen avajaisissa hommissa. Hänen silmäänsä oli pistänyt tällainen pieni ankanpoikanen, joka on siis irtoteelle tarkoitettu sihvilä. Olin äidilleni joskus sanonut, että haluisin itselleni sellaisen irtoteelle tarkoitetun sihvilän, jossa on ketjun päässä kakunpala, mutta äitini päätti ostaa minulle pienen ankanpoikasen. Ei ollutkaan riemulla rajaa, kun äiti nenäni eteen tällaisen kiikutti. Pienellä sitä saa lapsen tavattoman iloiseksi. Ankan alla on siis sihvilä johon laitetaan irtoteetä n. teelusikallinen, jonka jälkeen se laitetaan teekuppiin, jossa on kuumaa vettä. Ihan kuin normaali sihvilä, mutta (mikä parasta) ankka kelluu! Saan itselleni nykyään aikaiseksi vain todella vahvaa teetä, kun tykkään uittaa ankkaa hieman liian kauan siellä kupissain.

Maailman paras aamujen pelastus! Kiitos äiti ^3^

"Pieni ankanpoikanen,

uiskenteli teessä.

Pieni ankanpoikanen,

teekupin veessä.

Se haukkasi korpusta palasen,

ja sanoi,

olen iloinen."

Guess what~

Oon löytäny uuden intohimon itselleni.

Kitaran soiton.

Koulussa oli vapaasti valittavana säestäminen kitaralla niin rasti oli oman paperini valitsemis ruudussa alta aikayksikön. Oon joskus penskana kitaraa soittanu, mutta lopetin, koska tunnit olivat lauantai aamuisin ja jo tuolloin rakastin aamulla pitkään nukkumista joten :DD Joitakin vuosia sitten alkoi kovasti tämä päätös kaduttaa, koska pidän kitaramusiikkia todella kauniina ja monipuolisena. Halusin taas oppia ja nyt sain siihen tilaisuuden. Opettajamme tomii vieläpä oman luokkani tutori joka on yksi lahjakkaimmista soittajista joita tunnen.

Kitaran olen hakenut setäni nurkista jo ainakin neljä vuotta takaperin ja nyt se pääsi vihdoin takaisin käyttöön. Niin törkeän epävireessäkin se on, että oikee hävettää, mutta onneksi tämän hetkiset harjoittelut voi tehdä epävireisestikkin. Katotaa millo mun kämppis vaa tulee heittää mua jollaa kovalla ^^'

Ensivuoden puolella pitäisi ainakin yksi kappale osata säestää. Sitä odotellessa ja harjoitellessa~

Turhatus

Tiiättekö sen tunteen, kun on paljon ideoita muttei saa mitää aikaseks? Mul on ollu se tunne viikon verran tän blogin kaa. Oon listannukki varmaa reilu kymmene ideaa mutten saa niit aikaseks . . . Surkeaa, kyllä!

Jotaa menemisistäni voin kertoo joista joskus varmaan kuviakin tarjoilen.
Eli eilen vierailin äitini kanssa Helsingissä. Loppupäivästä olinkin yhtä hymyä, kun löysin torilta yhdet korvikset jollaiset olen omistanut joskus pari vuotta sitten. Tismalleen samanlaiset kaikkine kurveineen. Käsityöllä valmistetut, mustat ja materiaalina puhvelin sarvi :) Olin nii onnellinen, koska edelliset hävitin ja rakastin niitä tajuttomasti (korvisfriikki kun olen...). Olipa vielä vika pari! Myyjää vähä nauratti, kun olin niistä niin innoissani ^.^ Torilta äiti vielä osti minulle ja siskolleni sellaiset korvalehteen laitettavat hopeiset korut jotka näyttää pienille ukkeleille. Tykkään omastani paljon. Niillä on vieläpä naamat vaikka pieniä ovat :)
Lisäksi reissulta mukaan tarttui suoristusrauta, pari toppia ja piirtämiseen harmaita tusseja.

Ennen, kun kävin Helsingissä niin en siellä oikein muuta tehnyt, kun juossut junalta keikkapaikalle ja myöhään illalla keikkapaikalta junalle. Mutta nyt (eritoten mitä viimeisen kuukauden aikana olen ollut Helsingissä) olen alkanut tajuamaan kuinka kaunis se kaupunki onkaan ja paljonko siellä olisikaan nähtävää. Äitini kanssa aateltiin, että joskus pitäisi tulla ihan vaan turistina kiertämään kaikki torit, museot ja nähtävyydet ilman erinäistä shoppailua. Idea kuulostaa minusta ihanalta ja toivottavasti se joskus toteutuu :)

Huomenna olisi suunnitelmissa mennä parin ystäväni kanssa Kouvolaan kahvittelemaan ja höpöttelemään, kun en ole heitä pitkään aikaan nähnyt.

Latten ääreltä terkkuja!