Once and for All

Kuinka täydellisesti jotkut olemattomat kirjalliset tehtävät voi viedä mehut pienestä ihmisestä ihan täydellisesti! En ymmärrä, mutta niin se vain on. Sad but true.
Eli elämäni on työharjoittelun vuoksi aikalailla täynnä kirjaimia ja kilometrin verran tehtäviä (ehkei nyt ihan, mutta siltä se kyllä tuntuu).

Käytiimpä tuossa seurakuntaporukkammen kanssa Turussa Maata Näkyvissä -festareilla (pohjoismaiden suurin kristillinen nuorten tapahtuma) viime viikonloppuna. Oli todella mukava reissu! Hauskoja ihmisiä, hyvää musiikkia, loistava sanoma sekä näki pitkästä aikaa opistolaisia. Kannatti mennä vaikka se kova koulun lattia ja huonosti hanasta tuleva vesi hampaita pestessä ei lämmitä ollenkaan. Kyllä sitä taas osaa arvostaa omaa sänkyä, hanasta tulevaa vettä ja hyvää ruokaa ihan eri tavalla. Mutta päälimmäisenä tietenkin jäi mieleen kuinka hieno asia se oma uskonto onkaan. Kuinka kiitollinen saankaan olla kaikesta Jumalalle. Elämä on hienoo!

 

p.s. Viikon niksipirkka (ilman sukkahousuja). Jos olet yhtä lahopää kuin allekirjoittanut ja tehtyäsi teetä tapaat jättää sen kupin täytenä jonnekkin matkan varrelle, unohtaa kokonaan sen olemassa olon, mutta nähdessäsi sen puolentunnin päästä muistat sen jolloin tee on jo kerennyt jäähtyä kylmäksi, niin tässä ratkaisu; Mahdollisimman iso kuppi! Ei kerkee jäähtyy kylmäksi! Ovelaa, eikö?! :D

Tsau!